Takkaihmisiksi

29.4.2015



Takka ansaitsee ihan oman postauksensa, onhan se sentään talon keskeisimmällä paikalla sijaitseva komistus. Itsekin sitä vielä ihmettelemme, kun se oli asennuksen jälkeen piilossa monta kuukautta muovien alla ja sitä ei oikein päässyt edes näkemäänkään.

Meidän matka takkaihmisiksi on ollut pitkä ja monimutkainen. Tästä voit lukea, minkälainen oli alkuperäinen suunnitelma ja minkälaiseen takkaratkaisuun meidät kaupungin toimesta vähän kuin pakotettiin. Järki lopulta saneli, että kannattaa ottaa sellainen takka, jota voi myös käyttää. 

Ajatuksena oli myös, että jos maalämpöpumpulle tapahtuu jotain, olisi joku varalämmitysjärjestelmä olemassa. Tämmöinen varaava takka kestää polttaa useamman erän puuta ja se varaa lämpöä, joten sillä saa talon lämpimäksi. Vähän se kyllä tuntui aluksi isolle tuollainen perinteinen takka näin pieneen taloon.

Kastellin kumppanin Uuniseppien valikoimista päädytiin hyvinkin nopeasti kaikista yksinkertaisimpaan malliin eli Kuikkaan. Se on siro ja simppeli, valkoiseksi slammattu perustakka. Saatiin vielä käytettyä takassa kaupanteon yhteydessä saatu Kastellin juhlavuoden lahjakortti, se oli hankintana järkevän hintainenkin.

Hauska yksityiskohta takassa on se, että Kuikkaan kuuluu luukun ympärille kivikehys, josta en ollut kauhean innostunut. Se on se perinteinen paikka niille kaikille pikkuesineille ja kynttilätuikuille. Uuniseppien kanssa sovittiin, että kehyksen voisi saada kompromissina myös sirona ja minikokoisena. Asunnusvaiheessa kävin työmaalla ja niin vain olikin meidän takkaan tullut vahingossa se perusmallinen iso kivikehys! Soitin samantien Uuniseppien myyjälle ja puhelun aikana onnistuin tiputtamaan koko kehyksen pois, huh mikä helpotus. 

Tällaisia juttuja pulpahtelee mieleen koko ajan, mitä vaiheita rakentamisen aikana oli. Monta asiaa päivässä, nopeita reagointeja ja päätöksiä, osa onneksi painunut jo taka-alalle unohduksiin. Sellaista päivästä toiseen suorittamista se raksa-aika oli. 

Yksinkertaisen takan viimeistelee komea mattamusta teräshormi, se oli jotenkin itsestään selvä valinta meille. Takaneduspeltiä ei meillä tarvittukaan, kun on betonilattia.

Nyt kun takka tuossa keskellä taloa, siihen on silmä tottunut. Se ei ole mikään katseenvangitsija, mutta hyvällä tavalla rauhallinen kumppani, huomaamaton ja perustyylikäs. Ollaan otettu sitä haltuun polttelemalla puuta silloin tällöin pieniä määriä, kuten ohjeissa käskettiin. Näin kesää vasten takan polttaminen onkin ihan fiilistelyä, syksyllä tulee ehkä poltettua enemmän myös lämmitystarpeeseen. Pari kertaa on paistettu pojille iltaruuaksi takkamakkarat, takan mukana tuli kätevä teline, jonka saa asetettua hiilloksen päälle.

Kun ei ole ennen ollut takkaa, ei ole tullut hankittua halkotelinettäkään. Näin ensi hätään sellaisena toimii Everyday Designin sarjapöydän pienempi pöytä, vaikka sen kansi taitaa kyllä nyt saada kyytiä tässä roolissa.

Olohuoneessa nyt

25.4.2015



Tältä meidän olohuoneessa näyttää tänään. Tuleva viikko ja itse asiassa koko ensi kuukausi tulee olemaan meidän olohuoneessa tapahtumarikas. Viikko alkaa eräällä kuvauksella ja kuukausi päättyy näillä näkymin mukavaan tapahtumaan, joista kerron lisää myöhemmin.

Olohuonetta ollaan laitettu kuntoon pyörittelemällä kalusteita, lähinnä pikkupöytiä, irrallisia tuoleja ja valaisimia. Mattoja ei ole vielä missään käytössä, kun haluan fiilistellä uusia lattiamateriaaleja kunnolla. Varsinkin olohuone ja betonilattia kyllä huutaa mattoa luokseen, se kokoaisi kivasti ryhmän ja toisi kyllä vähän lämpöäkin.

Sohva istuu parhaiten tuolle peräseinälle, vaikka siinä joutuukin katsomaan tv:ta sivuttain. Sohvalta toisaalta näkee hienosti kaikista isoista ikkunoista ulos ja samalla koko alakerran. Karuselli saa itseoikeutetusti pyöriä keskellä alakertaa. Toistaiseksi käytössä on vanha jo kolmessa edellisessä kodissa ollut kookas sohvapöytä, koska se on liian laadukas myytäväksi ihan ilmaiseksi nettikirpputorilla ja toisaalta liian kolhuinen, että siitä voisi pyytää kunnon hintaa.

Sohvan, tuo olohuoneen tärkeimmän kalusteen suhteen olen seilannut kahden vaiheilla. Meillähän on Adean Band-sohva, tuo lukuisissa kodeissa, asuntomessukohteissa ja lehtijutuissa välillä jopa kyllästymiseen asti näkynyt sohva, voisiko sanoa jopa blogisohva, niin monella sisustusbloggaajallakin se on :) Kohta kymmenen vuotta vanha sohva ja lähinnä tuo vaalea pellavaverhoilu, näyttää vuosien lapsiperhekäytön jälkeen vähän nääntyneelle täällä uudessa kodissa, joten sohvan suhteen on tulossa muutos. Sohvassa itsessään ei ole mitään vikaa, se on ihan perushyvä sellainen.

Haaveilemme myös uudesta tv-tasosta, joka voisi olla jopa String-tyyppinen koko seinän kattava hyllykokonaisuus sekä kattovalaisimesta. Paljon haaveiltavaa ja hankittavaa siis. Tänään nyt kuitenkin näin.

Mustaan keittiöön Mustaa

17.4.2015


Minulla kävi ystävä lounasseurana tässä yhtenä päivänä. Kätevää on, kun ystävällä on kauppa, mistä sain samalla tilattua uutta ihanaa meidän keittiöön. Mustaan keitiöön kuuluu tietysti Mustat tuotteet, joista meillä ennen on ollut tiskiharja ahkerassa käytössä. Nyt kätevän emännän päivittäiset tarvekalut täydentyivät käsitiskiaineella ja keittiösuihkeella sekä uudella pehmeällä hamam-keittiöpyyhkeellä. 

Niin rakastan siistiä keittiötä ja tätä arkista kauneutta. Hyvää ja rauhallista viikonloppua teille!


Vähän väriä

15.4.2015


Päivittäinen ilonaihe on, kun saa seinänvierustoja kasoista ja laatikoista siistimmäksi ja pääsee ottamaan nätimpää tavaraa esille.

Ruokailutilan viereen järjestäytyi asetelma, jossa on Artekin jakkaroista pino, kollegalta ostettu vanha vihertävä lasipullo ja Tukholman messuilta ilmaiseksi saatu Normann Copenhagenin ihana juliste Ikean kehyksissä, tuohon julisteen petroolinsiniseen sävyyn olen oikein ihastunut.

Uusimpana heräteostoksena meillä Finnish Design Shopista hankittu vekkulin näköinen Menun Afteroom-tuoli, jonka helmenharmaa väri on tosi kaunis ja "väritön".

Fiilistelyä portaista

13.4.2015



Instan puolella olen laittanutkin kuvia meidän puuportaista, täällä blogissa valmiita portaita ei ole vielä näytetty, ihan vilahduksia vain, nyt olkoon niiden vuoro. Umpipuiset portaat siis teetettiin tutulla kirvesmiehellä ja niihin ollaan oikein tyytyväisiä. Yksinkertaiset ja vähän krouvin simppelit portaat on tämän talon juttu.

Portaat ja kahdessa kerroksessa asuminen sinällään ovat kerrostalossa asumisen historian omaaville asukkaille ihmetys. Muistuu vielä mieleen muuton jälkeinen aamu, kun hyvin nukutun yön jälkeen, mutta paikat ihan totaalisen kipeinä piti raahautua alakertaan, sattui pohkeisiin aika lailla. Aluksi portaissa on rampattu vähän väliä hakemassa vääriin kerroksiin unohtuneita tai ajautuneita tavaroita.

Nyt kun ollaan saatu tavaroita vähän paremmin järjestykseen, on jäänyt aikaa fiilistelyllekin.

Portaat istuu tilaan hyvin ja ovat aika kauniit monesta eri suunnasta katsottuna. Valosta riippuen ne näyttävät vaaleammilta tai saarnen omalta sävyltä, vähän kellertävän puunväriseltä.

Erityisen onnellinen kohdasta, jossa portaiden saarnipinta yhdistyy yläkerran Timberwisen saarni-lankkuparkettiin, se on lähes huomaamaton eli materiaalivalinnat ja tarkat työtavat osuivat ihan nappiin tässä kohtaa. Ihan yhtä onnellinen olen siitä, miten alakerran eleetön betonilattia yhdistyy portaiden elävään ja lämpöiseen puupintaan.

Meillä edellisissä kodeissa ollut Secton Octo -valaisin laitettiin portaiden päälle, tähän talomme puiseen kohtaan.

Pakko hankkia uusi ruokapöytä

10.4.2015




Sekä ihanaa että kamalaa, että uuden talon myötä osa kalusteista menee uusiksi. Ruokapöydän kohdalla se on pelkästään hyvä asia. Meidän vanha pöytä pääsi hyvään kotiin netin kierrätyspalstan kautta ja muuton jälkeen ruokapöydän virkaa on toimittanut Ikean Melltorp-pöytä, joka on ennen ollut esikoisen koulupöytänä. Älkää edes kysykö, mikä ratkaisu siellä nyt on :D

Tuo pöytä on ihan naurettavan pieni kikkare pöytä, kokoa 75 x 125 cm, ei yhtään suhteessa yhtään mihinkään tuossa tilassa. Tämä toki tiedettiin jo aiemmin. Sen edessä on juuri ja juuri saanut aamukahvit juotua. Nyt olisi uuden ruokapöydän hankinta edessä. Pitäisi vaan päättää minkä värinen ja minkätyylinen.

Mies halajaa modernia ja ajanhenkistä pukkijalkapöytää, jopa lankuista itsetehtyä, minä taas joko klassista ja turvallista Artekin pöytää tai toisaalta ihan simppeliä ja nimetöntä siro- ja suorajalkaista pöytää, joka kestäisi meillä monta vuotta ja johon ei kyllästyisi. Sellaista designklassikkoa, eikä vaan sisustustuotetta.

Ollaan puntaroitu mustan ja puunvärisen välillä, valkoinen vaan jotenkin tökkii, tuntuu niin paljaalle mustan keittiön vieressä. Sitä valkoista ollaan muutenkin nyt eletty viimeiset 10 vuotta.

Mitä mieltä olette, musta vai puunvärinen, moderni vai klassinen?

Puiset pöydät Normann Copenhagen, Muuto, Artek, Tom Dixon,  Swedese ja Jy Park.

Muuton jälkeen

4.4.2015



Kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! Nyt ollaan kotona :) Ihana tietää, että siellä "ruudun toisella puolella" ollaan hengessä mukana ja meidän projektia on seurattu tänne saakka. En ole kovin ehtinyt kommentoida muiden blogeja tai raksaprojekteja, pahoittelut siitä, sen verran tiivisti on mennyt resurssit tämän oman kanssa.

Huh mikä viikko takana! Koko viikko ollaan vain roudattu tavaraa alakerrasta ylempiin kerroksiin. Kuten jo edellisen postauksen kommenteissa kerroinkin, aika raksalle muutettiin ja esim. vaatekaappeja ei ole meillä tässä vaiheessa vielä ollenkaan. "Laiska töitään luettelee", vanhan kansan sanonta kertoo, en siksi ala niitä tässä listamaan, tekemistä on meilläkin vielä aika lailla.

Tilanne aiheuttaa sen, että tavarat vellovat vielä jätesäkeissä ja pahvilaatikoissa. Onneksi rakennettiin isohko kylmä käyttöullakko, se on vetänyt kaikki ne tavarat, joita siellä voi säilyttää ja mitä ei juuri nyt tarvita. Varasto ja autotalli on edelleen kesken. Tämä oli kuitenkin tilanne, joka meille oli ihan välttämätön, vuokrarahat tarvitaan raksan loppuun saattamiseen. Edessä on siis paljon vielä etappeja, joista tulemme olemaan erittäin onnellisia!

Muuttoiltaa en unohda koskaan. Kun aamupäivällä saimme kamat sisään, jäi iltapäivä aikaa laittaa välttämättömimmät paikoilleen. Kun sängyt oli kasattu, vaihdoin kaikille puhtaat vuodevaatteet, aikuisille Balmurin pellavat ja lapsille mustavalkoiset Marimekon tasaraitatrikoot. Ne oli vuoden verran majailleet varastossa, ah kuinka ihanalta tuntui mennä nukkumaan rättipoikkiväsyneenä puhtaisiin vuoteisiin, vaikka talo muuten oli ihan kaaoksessa. Omat reviirit oli heti vallattu.

Lapsiperheessä keittiö on suuressa roolissa ja niin se vain on, että heti muuton jälkeisenä aamuna oli otettava uudet kodinkoneet heti haltuun, että saatiin aamukahvit ja puurot perheelle. Yhtään ei oltu harjoiteltu etukäteen... Nyt viikon asumisen jälkeen keittiö tuntuu todella toimivalle ja onnistuneelle toiminnallisesti. Astiat vielä hakevat vähän paikkaansa, kun niitä on aikansta paljon kertynyt vuosien varrella. Keittiön kaappeihin sain mahtumaan myös kaikki ns. koriste-esineeni, kuten kynttilänjalat, maljakot ja muut ihanuudet (eihän meillä kellään niitä itse asiassa ole, eihän :)

Ruokailutilaan asennettiin uudet valaisimet, tähän taloon vuosi sitten Hulluilta päiviltä hankitut Tom Dixonin Copper Shade-valaisimet. Itselläni on vähän se tilanne, että kaipaan välillä wau-efektiä, kun tuntuu, ettei mikään sisustusjuttu enää tunnu missään, nämä tuli hankituksi sen tunteen siivittämänä. Nähtäväksi jää, kestääkö suhteemme. Mutta nyt ainakin tuntuvat kivoilta, kun ovat uudet ja ovat oikean kokoiset ja malliset tuohon tilaan.

Yritän saada mahdollisimman paljon kamaa aluksi pois silmistä, että uudessa kodissa olisi aluksi tilan tuntua ja uudet pintamateriaalit näkyisivät mahdollisimman hyvin, haluan fiilistellä niitä. Siksi ehkä vähän paljaat kuvat, mutta älkääpä olko huolissanne. Tästä eteenpäin päästään syventymään niihin sisustusasioihin. Sen kunniaksi uudistimme vähän blogin ulkoasuakin.