Unelmista

29.7.2014




















Puusavotan jälkeen lähdimme pariksi viikoksi mökkeilemään Oulujärven rannalle lapsuudenkodin maisemiin. Ulkomaille ei rahat olisi riittäneet, mutta ei välttämättä nyt haluttukaan. Tuolla mökillä ei niin tarvitse suorittaa ja hamuta kaikkea mahdollista muutamaan päivään, siellä on pakko keskittyä elämisen perusasioihin, vedenkantamiseen, saunan lämmittämiseen, ruohonleikkaamiseen, ruuanlaittamiseen. Näihin perusasioihin menee monta tuntia päivässä ja ne irrottavat ajatukset tehokkaasti kaikesta muusta. Innostuttiin vähän kuvaamaan järvenselkää sen kaikissa upeissa eri olomuodoissaan, ukkospilvistä auringonlaskuun. Ilmaista katseltavaa kellon ympäri. Ilmat suosivat ja lapset uivat, uivat ja uivat! Parina ensimmäisenä päivänä puhelin vielä huuteli taloasioiden kanssa, mutta sitten pääsimme rauhoittumaan.

Kävipä niinkin, kuten sydämen pohjasta toivottiinkin, meidän vanha koti löysi uuden omistajan tänä aikana! Hurraa! Suuri ahdistava möykky rinnassa alkaa pikkuhiljaa sulaa. Ystävä iloitsi meidän puolesta, että olemme monta askelmaa lähempänä unelmaamme.

Unelmat, niin... Niille ei ole oikein vielä annettu sijaa tässä projektissa. Realismi on kyllä pahimpia unelmanlannistajia. Tämä prokkis on alusta saakka ollut niin tylsää ja teknistä puurtamista, ja epätietoisuutta kokonaiskustannuksista, lisäksi elämässä on ollut samaan aikaan muutakin huolta, ei vain ole ollut sijaa unelmille. Pitää osata myös erottaa muiden odotukset ja unelmat omistaan.

Mutta nyt realistitkin voivat alkaa unelmoida ja projekti pääsee etenemään!




Puusavotta

6.7.2014












Nyt tulee puu-aihetta tuutin täydeltä. Kun saatiin pitkäaikainen maanvuokraus-sopimus kaupungin kanssa tehtyä, saatiin tilattua myös puukatselmus tontille. Tuli edullisemmaksi ostaa puut kuin tilata Stara hoitamaan ne pois. Muutama kuutio hyvää puuta maksoi meille 50 €. Naapurin kanssa päätettiin tilata tutuntuttu metsuri kaatamaan puut. Tontilla oli muutama korkea ja paksu puu, kuusi ja mäntyjä, loput oli risukkoa. Siihen asti kaikki kuulosti helpolle ja pienelle hommalle.

Meidän tontti rajautuu kolmelta sivulta toisiin samanlaisiin tontteihin, yksi sivu jää tien viereen. Molemmilla reunoilla olevilla tonteilla ovat maatyöt ja perustusten teko jo käynnissä, sinne ei voinut kaataa. Muutama metsuri kävi katsomassa puita tontilla ja lopulta yksi taitava uskalsi kaataa romauttaa ne naapuritontille, jolla ei vielä rakenneta. Jännitti kyllä.

Yllätys oli, miten paljon puuta oli, kun rungot olivat pitkin tonttia pötköllään. Metsuri sahasi ne moottorisahalla noin metrin paloiksi ja meille jäi tehtäväksi toimittaa ne pois tontilta ennen maatöiden aloitusta. Näin kun kaupungissa asutaan, olikin yllättävän vaikea päästä puusta eroon. Roudasimme sen, minkä pystyimme, omalle parvekkeelle (sellaiset vajaan metrin mittaiset pöllitkin painaa todella paljon!). Näistä pölleistä on haaveissa tehdä tai teettää "design-puujakkarat" omalle terassille, oman tontin puista <3. Isoin mänty oli vuosirenkaista päätellen yli satavuotias.

Huutelimme fb:ssa tutuille ja tuntemattomillekin, että puuta annetaan, halukkaita ei ollut paljon. Kelläpä sitä tänä päivänä on peräkärry, moottorisaha, vesuri ja kirves saatikka aikaa tehdä puutöitä. Lopulta löytyi kaksi ihanaa takanomistajaa, jotka kävivät hakemassa pöllejä iltaisin pois kuleksimasta. Kaikki oksat kerättiin talkoilla siirtolavalle. Tähän hommaan ihmettelyineen saatiin menemään viikko. Alkuviikosta maatyöurakoitsija nostaa kaivurilla kannot pois ja parin viikon sisällä meidän tontilla alkavat maatyöt ja perustusten teko!