Pieni talo "kukkulalla"

9.3.2014



Viimeksi postailin keittiöhaaveista ja muitakin talon sisäpuolisia juttuja olen edistellyt parin viime viikon aikana. Oman talon suunnitteluun saisi kyllä menemään kuinka paljon aikaa tahansa ja suunnitelmista voisi kertoakin teille kuinka paljon tahansa. Niiden tarinoiden aika tulee vähitellen.

Mutta mitä meidän taloprojektille oikeasti kuuluu?

Ollaan nyt aika lailla kaksi kuukautta junnattu tilanteessa, jossa ei oikein tapahdu mitään, ainakaan maallikon mielestä. Maaperään tehtyjen tutkimusten perusteella selvisi, että tonttiryhmä onkin lievässä rinteessä, vaikka näin omin silmin katsottuna koko alue on aika lailla peltoa. Vaikka maa on savipohjaista, tutkimusten perusteella selviäisimme ilman paaluja, pelkällä maansiirrolla, se tieto huojensi.

Tonttien nurkkapisteitä ei kuulemma saa nostaa eikä laskea, joten tonttien välisiä korkeuseroja pitää koettaa tasoittaa tonttiryhmän sisällä. Meidän nelikossa neljästä talosta kolmella on sama arkkitehti ja kaikilla neljällä yhteinen pääsuunnittelija, jotka koettavat sijoittaa meidän nelikkoa meille varattuun tonttiryhmään, välissä vielä lvi-suunnittelija (joka päättää sadevesi- ja jätevesiviemäreiden paikat sekä puhtaanveden tulolinjan taloon) ottaa kantaa ja taas jatketaan suunnittelua.

Asiantuntijoita on monta, aina välillä joku on lomalla ja kun tieto ei aina kuljekaan oikeana päivänä oikealle ihmiselle, kaikki kestää ja koettelee meidän hermoja. Nelikosta löytyy aina onneksi joku aktiivinen ja asioita ymmärtävä, joka soittelee näille asiantuntijoille, kyselee missä mennään ja hoputtaa. Tässä vaiheessa ollaankin jo kohtuullisessa kiitollisuudenvelassa tuleville naapureille.

Kokonaisuudessaan tuo korkeuserojen ja viemäreiden veivausprosessi on ollut niin stressaavaa sivustaseurattavaa, että välillä on ihan naurattanutkin. Yhdessä välissä meidän talon yksi nurkka oli 80 cm irti maasta eli sokkeli olisi tullut sen korkuiseksi eikä teknisen tilan oven kahvaan olisi yltänyt maassa seisomalla. Toki siihen oven eteen jotkut portaat olisi rakennettu ja terasseilla tasoitettu korkeuseroja, mutta ajatus korkeimmalla kohdalla asumisesta ei tuntunut hyvälle eikä omalle, kun ajatus on tasamaan talosta. Pieni talomme olisi tönöttänyt kuin kukkulalla :) Sieltäpä sitten olisi katseltu alaspäin aukeavaa "rinnemaisemaa"...

Tämä pahin vaihe meni jo ohi suunnittelijoiden toimesta, jotenkin sitä eroa käsitellään nyt pienellä pengerryksellä, mutta hyvät naurut saatiin. Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, ollaan nyt saatu kuulla, kun on tuskailtu tätä hitautta. Toivotaan, että se nyt sitten onkin! Kaikella tällä veivaamisella on tietysti valmisteltu taloryppään piirroksia valmiiksi rakennusluvan hakemista varten, joka sekin päivä pitäisi olla pian käsillä, jee!

2 kommenttia

  1. Voin vain kuvitella, miten haastavaa useampien suunnitelmien synkronointi on! Muistan, että yksissäkin oli ihan tarpeeksi. :) Tsemppiä!

    VastaaPoista