Lähtökohta

9.12.2013



Emme kuunaan päivänä olleet ajatelleet rakentaa yhtään mitään, kun olemme koko aikuisikämme asuneet mukavasti kerrostalossa. Lähipiirissä on rakennettu ja meitä on siihen mukaan houkuteltu montakin kertaa, mutta Helsingissä tonttien hinnat ovat karanneet meidän ulottumattomiin jo aikaa sitten. Isompaa kotia olimme toki katselleet läheltä nykyistä kotiseutuamme Maunulaa jo monen vuoden ajan.

Nykyaikaisesti facebookissa lasten päiväkodin kautta muodostuneesta tuttavaverkostosta huhuiltu porukkamme osallistui Helsingin kaupungin neliapila-vuokratonttien arvontaan syksyllä 2013. Sitten selvisi, että voitimme arpajaisissa tontit! Huh, eipä olisi kukaan uskonut!

Aloimme innostuneena ja vähän paniikinsekaisissakin tunnelmissa tutkia mahdollisuuksia oman näköisen, nelihenkiselle perheellemme tarkoitetun isomman kodin saamiseen rakentamisen kautta.

Mikä parasta, tontti oli Maunulasta, tutulta seudulta. Kaikki arkiset kuviot ja rutiinit tulisivat säilymään ennallaan, lähikauppa samana ja naapurit tuttuina. Se tietoa auttoi pääsemään ajatuksen tasolla mukaan alkuun.

Tonttia haettiin siis ns. neliapilatonttina, neljän perheen yhteisprojektina. Jokainen rakennuttaisi oman talonsa itse, mutta yhdessä aloitettaisiin projekti, tehtäisiin suunnitelmat ja haettaisiin rakennusluvat. Kun jotakuinkin tunsimme toisemme entuudestaan, alku lähti käyntiin yksissä tuumin. Tontille saisi rakentaa Helsinki pientalon.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti